1900-luvun alussa, ennen ensimäisen maailmansodan syttymistä, Suomen metsäteollisuus otti ensi askeleitaan kohti modernia, koneellistettua puuraaka-aineiden tehotuotantoa. Tämä aikakausi tunnetaan tukkilaisromantiikan kulta-aikana, johon monet 1950-luvun puolivälin tukkilaiselokuvatkin sijoittuvat.
Teollisuuden vaatimusten kasvaessa myös hakkuutyömaat kasvoivat suuriksi savotoiksi ja tuotetut tukkimäärät olivat valtavia verrattuna edellisen vuosisadan määriin.
Metsähakkuiden ongelmakohdaksi muodostuikin usein hankalat kulkuyhteydet, koska 1900-luvun alun autokalusto ei ollut vielä riittävän tehokasta ja perinteisesti käytetyllä hevosella ei pystynyt rahtaamaan kuin yhden reen tai kärryllisen tukkeja kerrallaan.
1800-luvun lopulla perustetun Kemi-yhtiön metsäjohtaja, Hugo Richard Sandberg oli kuitenkin pohtinut ratkaisuja edellä mainittuihin kuljetusongelmiin ja päätyi erinäisten kokeilujen jälkeen tilaamaan yhdysvalloista kaksi höyrykäyttöistä telaketjuilla varustettua veturia, jotka soveltuivat raskaiden puukuormien vetämiseen talvella.
Sandbergin hankkimat veturit otettiin käyttöön Kemi-yhtiön 1913 aloittamassa laajamittaisessa hakkuuprojektissa joka tunnetaan nykyään Nuortin konesavottana.
Nämä "Samperin veturi" nimisiksi ristityt veturit olivat Lombard-yhtiön valmistamia ja samalla myös ensimäisiä metsätyössä käytettyjä ajoneuvoja joissa käytettiin onnistuneesti telaketjuja. Käytännössä veturi toimi samalla periaatteella kuin jättimäinen moottorikelkka, koska siinä oli takana telat ja edessä sukset joilla ajoneuvoa ohjailtiin.
Neljän hengen miehistö hoiti veturin operoimisen, ja ehkä tärkein osa miehistöä oli kuski, joka istui veturin nokassa, ilman minkäänlaista suojaa, pyörittämässä ohjauspyörää jolla veturin kulkusuuntaa ohjailtiin. Veturissa ei ollut minkäänlaisia jarruja joten alamäissä ohjaajan täytyi olla erittäin tarkkana.
Vetureiden käyttö lopetettiin 1916 ja ensimäisen maailmansodan jälkeen ne jäivät rapistumaan sijoilleen.
Myöhemmin molemmat veturit on siirrettu paikoiltaan ja museoitu kunnostamalla ne päällisin puolin entisen kaltaisiksi, mutta toimintakuntoisena ei liene säilynyt kumpikaan.
Yhdysvalloissa sen sijaan on olemassa muutama toimivaan kuntoon kunnostettu Lombard-tyyppinen veturi joista joihinkin on asennettu eteen pyörät lumen puutteen vuoksi.
Nykyisin Samperin veturit sijaitsevat Rovaniemellä ja Savukoskella.
Linkitän vielä loppuun pari youtube-videota jotka liittyvät aiheeseen:
Teollisuuden vaatimusten kasvaessa myös hakkuutyömaat kasvoivat suuriksi savotoiksi ja tuotetut tukkimäärät olivat valtavia verrattuna edellisen vuosisadan määriin.
Metsähakkuiden ongelmakohdaksi muodostuikin usein hankalat kulkuyhteydet, koska 1900-luvun alun autokalusto ei ollut vielä riittävän tehokasta ja perinteisesti käytetyllä hevosella ei pystynyt rahtaamaan kuin yhden reen tai kärryllisen tukkeja kerrallaan.
 |
| Tyypillinen Lombard-tyyppinen "höyrymoottorikelkka". Ohjaaja istui veturin kärjessä ja konemiehet työskentelivät perässä sijaitsevassa kopissa. Nopeutta laitteella oli maksimissaan 7.5 km/h |
1800-luvun lopulla perustetun Kemi-yhtiön metsäjohtaja, Hugo Richard Sandberg oli kuitenkin pohtinut ratkaisuja edellä mainittuihin kuljetusongelmiin ja päätyi erinäisten kokeilujen jälkeen tilaamaan yhdysvalloista kaksi höyrykäyttöistä telaketjuilla varustettua veturia, jotka soveltuivat raskaiden puukuormien vetämiseen talvella.
Sandbergin hankkimat veturit otettiin käyttöön Kemi-yhtiön 1913 aloittamassa laajamittaisessa hakkuuprojektissa joka tunnetaan nykyään Nuortin konesavottana.
Nämä "Samperin veturi" nimisiksi ristityt veturit olivat Lombard-yhtiön valmistamia ja samalla myös ensimäisiä metsätyössä käytettyjä ajoneuvoja joissa käytettiin onnistuneesti telaketjuja. Käytännössä veturi toimi samalla periaatteella kuin jättimäinen moottorikelkka, koska siinä oli takana telat ja edessä sukset joilla ajoneuvoa ohjailtiin.
Neljän hengen miehistö hoiti veturin operoimisen, ja ehkä tärkein osa miehistöä oli kuski, joka istui veturin nokassa, ilman minkäänlaista suojaa, pyörittämässä ohjauspyörää jolla veturin kulkusuuntaa ohjailtiin. Veturissa ei ollut minkäänlaisia jarruja joten alamäissä ohjaajan täytyi olla erittäin tarkkana.
 |
| Kuvassa olevaan veturiin on lisätty pyörät suksien tilalle; Joihinkin vetureihin rakennettiin myös ohjaajalle suojakoppi. |
Vetureiden käyttö lopetettiin 1916 ja ensimäisen maailmansodan jälkeen ne jäivät rapistumaan sijoilleen.
Myöhemmin molemmat veturit on siirrettu paikoiltaan ja museoitu kunnostamalla ne päällisin puolin entisen kaltaisiksi, mutta toimintakuntoisena ei liene säilynyt kumpikaan.
Yhdysvalloissa sen sijaan on olemassa muutama toimivaan kuntoon kunnostettu Lombard-tyyppinen veturi joista joihinkin on asennettu eteen pyörät lumen puutteen vuoksi.
Nykyisin Samperin veturit sijaitsevat Rovaniemellä ja Savukoskella.
- Samperin veturi Vaunut.org sivustolla
- Vanhoja kuvia konesavotan ajoilta
- Lombard steam log hauler (virallinen nimi) @Wikipedia
Linkitän vielä loppuun pari youtube-videota jotka liittyvät aiheeseen:
